Kävin tutustumassa eurooppalaiseen ekoyhteisöväkeen GEN Europen seminaarissa. Seminaari järjestettiin tunnin junamatkan päässä Berliinistä Bad Belzigissä sijaitsevassa Zegg -ekokylässä. Osanottajia oli 500 enimmäkseen Euroopasta, mutta tulijoita oli niin Havajilta, kuin Nigeriasta. Gen on loistopulju: Ideana on levittää ekokylissä kokeiltua tietämystä laajemmalle ja tukea syntymässä olevia projekteja. Gen tarjoaa verkoston niin maan sisällä kuin kansainvälisesti. Gen tukee kyliä joissa perinteinen perinteinen vähän kuluttava elämäntapa on säilynyt sekä kolmansien maiden koulutusprojekteja Osallistuin itse 2012 Ecovillage Design education koulutukseen Saksassa Sieben Linden –yhteisössä. En ole koskaan oppinut missään niin paljon niin ihmisten kanssa toimimisesta ja projektien johtamisesta vain kuukaudessa. Genin Suomen osasto SKEY pystyy Eu:n rahoittaman Keko-hankkeen kautta tukemaan koulutukseen lähtijöitä merkittävästi. Kerron sähköpostilistallani kun haku tulee ajankohtaiseksi.
Kiinnostavaa oli kolme päivää kestävä kokous, jossa osallistujia oli satakunta eri maista ja osallistujat vaihtuivat kesken kokousta. Kiinnostavaa oli miten tapaaminen fasilitoitiin ja millaisia erilaisia menetelmiä käytettiin, jotta asioissa päästin eteenpäin. Maanantai aamuna esiteltiin ongelmat budjetissa ja muut käsiteltävät asiat. Iltapäivällä keskusteltiin asioista ja tauon jälkeen asetelmia ratkottiin perhekonstellaatiolla. Seuraavana päivänä jakauduttiin neljään parinkymmenen ihmisen ryhmään ja ihmiset pystyivät valitsemaan aiheen josta he halusivat keskustella.
Ryhmissä keskustellut tulokset esiteltiin ryhmälle. Viimeiseksi tulokset tehtiin esityksiksi ja niistä päätettiin konsensusmenetelmällä. Konsensukseen pyrkivässä päätöksentekoprosessissa ensin esiteltiin ehdotus ja siitä pystyi kysymään selventäviä kysymyksiä. Sitten kysyttiin ketkä ovat puolesta, ketkä vastaan, ja ketkä astuvat sivuun päätöksenteosta. Lopuksi kysyttiin ketkä tarjoavat työpanostaan esitykseen. Työpanoksen pystyi määrittelemää: oli mahdollista olla assistentti, neuvonantaja tai vierestä katselija.
Seminaari koostui yhteisestä aamupäiväohjelmasta ja vapaavalintaisista työpajoista. Yhteenkuuluvuutta luomaan pidettiin paljon kiinni käsistä, laulettiin, kiitettiin ja meditoitiin. Toisena seminaaripäivänä ohjelmaan sisään piilotettu new-age -hengellisyys alkoi ahdistaa. Äitimaa taisi olla yleisemmin käytetty sana kuin kumpikaan sanoista erikseen. Olen vihainen, että kaikki ekokylien hienot asiat: edistykselliset puutarhankasvatusmenetelmät, tonttikohtaiset jätevedenpuhdistusmenetelmät, lowteck-teknologia ja demokratiaa demokraattisemmat päätöksentekomenetelmät jäävät vain marginaali-ihmisten tietoon, kun käsitteissä, ohjelmassa, oleva puunhalaushengellisyys karkottaa valtaväestön pois.
Mieleeni on jäänyt arkkitehtiprofessori Kai Wartiaisen väite ”Ekokylät pitää räjäyttää” Dodon järjestämässä Megapolis tapahtumassa. Uudenlaisista asumisratkaisuista on tehtävä tavallisia ihmisiä kiinnostavia. Wartiainen kritisoi ekokyliä, ekologisen asumisen imagon pilaamisesta. Ekologisesta asumista tulee vaikeasti lähestyttävää viherpiiperrystä. Vain fantastinen on realistista. Wartiaisen mukaan ekologisesta asumisesta tulee tehdä yhtä kiehtovaa kuin ruotsinlaivan risteily. Mielikuva on tärkeintä. Wartiaisen mukaan oudot ja vaikeasti lähestyttävät ekokylät ovat haitallisia ekologisen asumisen yleistymiselle. Oma diplomityöni ohjaaja, asuntosuunnittelun professori Markku Hedman tuhoaisi myös ekologisen arkkitehtuurin käsitteen. Ei pitäisi olla ekologista arkkitehtuuria vaan hyvä arkkitehtuuri on ekologista kuten se on myös käytettävää, kestävää ja kaunista – paikkaan ja kulttuuriin sopivaa.
Parasta seminaarissa oli työpajat, joissa oli vähemmän ihmisiä ja ne pystyi valitsemaan itseä kiinnostavia aiheita. Osallistuin dragon dreaming työpajaan. Sen kehittäjä John Croft oli tullut australiasta pitämään työpajaa osallistavasta projektinhallintamenetelmästä. Olen käyttänyt Dragon Dreaming- prosessia työpajakokonaisuuksieni runkona ja oli kiinnostavaa tavata menetelmän kehittäjä ja seurata miten sujuvasti satoja työpajoja ja kursseja pitänyt Croft esiintyi. Ehkäpä ymmärisin jotain kynnyksistä mitä minun pitäisi ylittää, jotta pääsisin projekteissani eteenpäin. Toisena päivänä menin Holakratia –työpajaan. Siinä kerrottiin miten Zegg ekokylän sata asukasta ovat järjestäytyneet työryhmiin, niin, että jokainen voi vaikuttaa niihin asioihin joista on kiinnostunut ja miten tieto kulkee eteenpäin.
Odotin saavani seminaarista inspiraatiota ja tapaavani aikaansaavia maailmanparantajia. Oli hienoa nähdä niin paljon ihmisiä ja parasta oli päästä keskustelemaan jonkun kanssa kahdestaan tai pienessä porukassa. Odotukseni olivat todella korkealla ja seminaari oli hyvä. Seuraavana vuonna tapaaminen on maailmanlaajuinen ja se järjestetään Findhorn –yhteisössä Skotlannissa.