“Minä en ole mikään yhteisöihminen!”, olen kuullut monesti vastaukseksi, kun olen kertonut asuinyhteisöistä. Lähestulkoon poikkeuksetta ajatus alkaa kuulostamaan järkevältä, kun kerron että ei ole pakko muuttaa mihinkään kolhoosiin tai hippileiriin, vaan omaa yksityisyyttä voi olla niin paljon kuin haluaa: ihminen voi asua omassa yksityisessä normaalissa asunnos ja sen lisäksi hän voi käyttää naapureiden kanssa yhteisiä, joissa on säännöllisesti asukkaiden järjestämää yhteistä toimintaa.

Naapureitaan voi valita ja heihin pystyy tutstuman ja sitäkautta ymmärtämään ja jopa vaikuttamaa heidän toimintaansa. Monet ihmiset eivä pidä yhteisöllisyyttä tavoiteltavana arvona. Yhteisöllisyyden ei välttämättä tarvitsekaan olla tavoite vaan keino saavttaa muuta arvokasta.. Väitänkin, että itse asiassa yhteisöllisyys lisää ihmisen itsenäisyyttä. Tämän paradoksin perustelen seuraavasti:

• Kun läheltä löytää kiinnostavaa tekemistä, siihen on helppo osallistua.Kynnys osallistua on pieni. Ihmiset eivät ole kuljetusten varassa. Jos vaikka puoliso tarvitsee apua jokapäiväisissä toimissaan, molemmat ovat sidottuja kotiin. Kun omassa talossa on kiinnostavaa tekemistä, myös omaishoitajat pääsevät osallistumaan.
• On tila, jossa voi toteuttaa itseään ja jakaa osaamistaan.  Omissa yhteistiloissa on matala kynnys aloittaa yhteistiloissa juuri sellaista toimintaa kuin haluaa. Jos jotain ei ole sitä voi järjestää. Yhteisössä on helppo tehdä elämästään ja vapaa-ajastaan kiinnostavaa ja kehittävää. Jokainen on jossain toista parempi ja voi halutessaan opettaa toista.
• Henkinen ja fyysinen aktiivisuus lisää ja ylläpitää terveyttä. Edelliset kaksi kohtaa johtavat seuraavaan.
• Yhdessä järjestettyjen palveluiden avulla kotona voi asua pidempään.  Palvelut voidaan joko tilata yhdessä ulkopuolelta tai sopia vuoroista, jolloin asukkaat huolehtivat vuorotellen ryhmissä yhteisesti sovituista asioista..Esimerkiksi yhteisö voi valmistaa vaikka päivittäisen aterian.
• Vierashuone ja erilaiset tilat asunnon ulkopuolella lisäävät perheen välistä yksityisyyttä. Kun tiloja on muuallakin kuin omassa kodissa, on mahdollista vetäytyä vaikka harrastuksen tai käsityön pariin viettämään aikaa itsekseen.